Famun ja Fafan luona Linjakadulla. Linjakatu 2. Famu ja fafa asuivat puutalossa, jossa asui neljä perhettä. Asunnossa oli iso huone-keittiö, olohuone ja alkovi. Silloin kun isä ei asunut siellä, oli alkovi meitä varten. Isän asuessa alkovissa, oli sitten olohuoneen sohva paikka, jossa nukuin. Siellä nukkuminen vaati aina oman totutteluaikansa. Fafalla oli nimittäin iso seinäkello, joka löi aina puolet tunnit ja tasa-tunnit. Ja naapurissa seinän takana oli käkikello, joka oli aina hiukan eri ajassa. Aina kun oma kello oli lyönyt, jäi odottamaan, koska käkikello rupeaa kukkumaan. Asunnossa oli sisävessa, mutta piharakennuksen sauna oli ainoa peseytymispaikka. Siellä käytiin pesulla silloinkin, kun se oli kylmänä. Rappujen alla oli kivijalassa kellari, jossa ruokia säilytettiin ja portaiden yläpäässä oli kylmäkomero. Myöhemmin sitten keittiöön hankittiin jääkaappi ja sähköhella, vaikka edelleen suurin osa ruuista tehtiin puuhellalla. Piharakennuksessa oli sauna-pesuhuone ja jokaiselle asunnolle oma liiteri. Pihan toisessa päässä oli sitten iso rakennus, jossa oli muun muassa mankeli. Sellainen oikein iso, merkillinen laite. Toisen piharakennuksen (iso autotalli) edessä oli isot asfalttilaatat, joilla me pelasimme tennistä, Gedi ja minä. Meillä oli Gedin kanssa samana päivänä syntymäpäivä, Gedi tosin oli minua kaksi vuotta nuorempi. Gedi asui talon toisessa päässä. Heillä oli neljä lasta ja olimme aika usein Gedin kanssa kahden nuoremman lapsenpiikana. Gedin kotona oli paljon hyviä levyjä, joita tietysti mielelläni kävin kuuntelemassa. Famun ja fafankin kanssa pelasimme usein korttia. Fafa oli myös aina halukas lähtemään mukaan ihan mihin vain, jos eivät uskaltaneet päästää minua yksin. Juhannustansseissakin Park-Bergenillä oli fafa saattajana. Nämä juhannustanssit olivatkin Hangossa aina kesän kohokohta, silloin kun Hangossa juhannusta vietin. Juhannussalko oli kalliolla ja alhaalla meressä oli iso kokko. Partiolaiset myivät nuotiolla paistettuja makkaroita ja jollain keittimellä paistettuja lettuja. Oli hanuristi tai jotain muuta musiikkia ja salon ympärillä tanssittiin valoisana kesäyönä. Hyvällä ilmalla siellä oli ihanaa, mutta jos tuuli kävi, niin piti olla lämpimästi päällä. On se kyllä kumma, kun tuntuu, että ennen oli aina juhannuksena lämmin. Välillä olin myös Jylisjärvellä juhannuksen vietossa. Olisin joskus halunnut viettää kesää myös Porissa, mutta se ei äidin kuvioihin sopinut, joten aina kun koulu loppui, minä jouduin pakkaamaan kimpsuni ja lähtemään sukulaisten riesaksi. Kajlla kun oli purjevene, niin hän sai jäädä kesänviettoon kotiinkin välillä. Fafan kanssa kiersin myös kasveja keräilemässä. Oppikoulussa piti keräillä kesäisin kasveja, välillä 30, välillä 50 kasvia kesässä. Minä kyllä tykkäsin kasvien keräämisestä ja keräsin vielä kaverillenikin. Hangossa oli nimittäin paljon sellaisia harvinaisia kasveja, joista sai paljon pisteitä ja joita ei Porissa ollut. Käytiin saarissa moottoriveneellä ja kuljettiin pitkin rantoja ja kallioita. Kalliot ovatkin ne, joita täällä Sisä-Suomessa eniten kaipaan. Ja kyllä meressä on kanssa se oma viehätyksensä järveen verrattuna. Ei silloin tiedetty mitään saasteista ja sinilevistä. Merivesi Hangossakin oli niin kirkasta, että pohja näkyi monen metrin syvyydessä. Satamassa saattoi jotain killua vedessä, mutta eihän siellä uitukaan. Famu oli kova laulamaan ja usein laulettiin niin, että fafa soitti haitaria ja me laulettiin famun kanssa. Enimmäkseen kaikenlaisia merimiesvalsseja ja paljon ruotsinkielisiä yhteislauluja. Välillä, kun oli hyvä ilma, Fafa istui liiterivaraston rappusilla ja soitti ja koko talon väki oli mukana laulamassa. Gedin isä oli kanssa kova laulamaan, samoin Marianne talon toisesta päästä, käkikello-perheestä. Famukin kyllä soitti haitaria. Famu oli myös kova tekemään käsitöitä, varsinkin nuorempana. Hän kutoi, virkkasi ja kirjoi. Famun kanssa kävimme myös aina ostamassa jotain tarpeellista minulle. Tosin välillä maut eivät menneet ihan yksiin, Famu halusi aina käytännöllistä ja kestävää ja usein sinistä tai harmaata. Minä olisin halunnut punaista tai vihreätä. Mutta kyllä sain välillä ihan omankin mieleni mukaista, esimerkiksi tummanvihreän duffeli takin, jonka hupun reunassa oli karva. Famulla oli isän tekemä puinen rasia, jossa hän säilytti nappeja. Jostain kumman syystä niiden nappien kanssa keksi vaikka mitä leikkejä pienenä. Nyt minulla on se sama nappirasia, ja taitaa olla suurin osa niistä napeistakin. Vaikea kuvitella miten monta tuntia olen viettänyt niitten nappien kanssa. Fafa oli hyvä ruoanlaittaja, samoin kuin Evi-täti , eno ja famu. Välillä fafa kävi aamulla aikaisin torilla tai kalasatamassa ja paistoi ennen työhön lähtöään vihreään, kaksikorvaiseen emaliastiaan röykkiön kampeloita, joita minä sitten söin pitkin päivää Famun ja Fafan töissä ollessa. Letut olivat myös oikein Fafan varsinainen bravuurinumero. Ei se ihme ollut, jos aina paino tuppasi nousemaan Hangossa ollessa, vaikka liikuntaakin tuli. Famulla oli varmaan sama refluksivaiva kuin minullakin, koska hän ei voinut juoda kahvia. Hän joi aina hopeateetää, kuumaa vettä maidon kanssa. Famun ja fafan luona syötiin usein keitettyjen perunoiden päällä vähän aikaa keitettyjä suolasilakoita. Sen kanssa oli valkokastiketta. Famu teki itse viiliä. Minä en ole koskaan pitänyt viilistä, mutta se oli Kajn herkkua. Famu teki viiliä aina laakeaan astiaan niin, että siihen tuli sitten paljon kermaa pinnalle. Siihen sitten ripottelivat sokeria pintaan. Se näytti niin hyvältä, että minunkin teki aina mieli. Sitten kuitenkin kun maistoin, niin puistatti, enkä tykännyt. Enkä tänä päivänäkään tykkää viilistä enkä piimästä. Minun herkkuani oli setsuurilimppu, jonka päällä oli hevosenlihaa ja punakuorista juustoa. Savusilakat, savukampela ja Liljeforssin nakit olivat herkkuja, mitä ei kotona ollut. Uinti oli yksi pääasiallinen harrastus Hangossa ollessa. Rantoja oli monta. Oli Tullinranta, joka oli lähinnä Linjakatua, Hangonkylässä useampia rantoja, meidän suosikki Englanninranta, myöhemmin myös Märssan. Kasinon takana Plagenin ranta, jossa myös pelattiin pienoisgolfia.Täktom oli vielä kauempana ja tietysti Hopeahietikko, jonne sitten myöhemmin on tullut leirintäalue ja motelli ja muuta. Silloin oli vain pitkästi hietikkorantaa. Joka paikkaan oli kyllä pyörällä polkemista, niin, että aina oli uudestaan kuuma, kun takaisin pääsi. Märssanin rannassa kun oli uimassa, niin joskus oli pohjan hiekkaa vasten kampeloita, niin ettei niitä huomannut ja tuntui ikävältä, jos sattui astumaan niiden päälle, niin, että ne luiskahtivat liukkaina jalan alta. Liivu-tädistä on Hangosta sellaisia muistipätkiä. Hän oli yksi Famun sisaruksista ja piti pientä sekatavarakauppaa Esplanadilla. Siellä oli laareissa kuivaelintarvikkeet, lasikaapissa kimpaleena voita, tonkissa maitoa ja kermaa. Siellä oli mukava auttaa punnitessa tavaroita ja muuta pientä. Liivu-täti asui pienen kaupparakennuksensa vieressä vähän kauempana kadusta olevan puutalon päätyhuoneistossa ja oli perheetön ihminen. Hän kuoli sitten jo kun olin aika pieni. Hänellä oli ollut mies ja hänen sukunimensä oli Takala ja hän oli leski. Liivu nimitys tuli siitä, että hänen toinen nimensä oli Olivia. Hän oli siis Elina Olivia. Hänkin oli kova tekemään käsitöitä. Sohvan päällä oli hienoja ristipistotyynyjä. Liivu tädillä oli pieni kioskin näköinen mökki Täktomin rannassa, jonne välillä pyöräilimme. Hangon kirjasto on jäänyt myös mieleen mieleisenä paikkana, sieltä käytiin aina lainaamassa kesälukemista. Isä varsinkin oli kova lukemaan. Kirjastossa oli myös joskus nukketeatteriesityksiä. Elokuvissa käynti oli myös mieleinen harrastus, mihin olin jo Porissa tottunut. Eipä ollut vaikea päättää, mitä mennä katsomaan, koska kaupungissa oli vain yksi elokuvateatteri. Yksi ajanviete oli mennä matkustajasatamaan katsomaan, kun Saksaan liikennöivät lautat tulivat ja ihmiset purkautuivat. Juna oli se kulkuväline, jolla me aina liikuimme, silloin kun minä olin lapsi. Vasta kuusikymmentä luvun lopulla, kun äidillä oli auto, aloimme kulkea autolla Hangossa. Junamatka Porista Hankoon oli sellainen päivän keikka junanvaihtoineen. Evästä piti tietysti olla. Minulle aina sanottiin, ettei eväistä saanut syödä ennen Kokemäkeä, muuten eivät riittäisi perille asti. Junan vaihtoja oli parhaimmillaan vain yksi, Hyvinkäällä. Pahimmillaan sitten myös Tampereelle ja Karjaalla. Linjakadun ja Esplanadin kulmassa oli puisto, Haagapark, jossa järjestettiin palokuntajuhlia. Siellä oli tanssilavakin ja siellä oli aina monenlaista hauskaa niin lapsille kuin aikuisille, musiikkia, ”ongintaa” ym. Puistohan on siinä edelleenkin, mutta en tiedä järjestetäänkö enää juhlia. Fafakin oli satamassa työnjohtajana, ihan niin kuin enokin. Famu oli tehtaalla töissä. Fafahan ei ollut meidän oikea isoisämme, sillä isän isä oli kuollut jo silloin kun isä oli ihan pikkulapsi. Mutta tämä Ehald Lindholm oli meille se ainoa fafa ja rakasti aina meitä kuin omiaan. Fafa oli niin ihanan lempeä mies ja rauhallinen, vaikka sai paljon kestää isäni vuoksi. Eivät saaneet famun kanssa nauttia kaksistaan olemisesta, kun fafa kuoli ennen isää.
